Lasten uskonnonvapauden puolesta.

Euroopan Unionin Perusoikeuskirjan 10. Artikla: “Jokaisella on oikeus uskonnonvapauteen.”

Yhdistyneiden Kansakuntien Ihmisoikeusjulistuksen 18. Artikla: “Kaikilla henkilöillä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus.

“Unicefin Lapsen oikeuksien julistuksen 14. kohta: “Lapsella on oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen.” Kuinka näitä edistää esimerkiksi kirkon lapsikaste?

Kuitenkin: Euroopan Unioinin Perusoikeuskirjan 14. Artikla: “Vanhemmilla on oikeus varmistaa lapsilleen omien uskonnollisten, aatteellisten ja kasvatuksellisten vakaumustensa mukainen kasvatus ja opetus.”

Unicefin Lapsen oikeuksien julistuksen 14. kohta jatkuu näin: “Valtion tulee kunnioittaa vanhempien lapselle antamaa ohjausta tämän oikeuden (uskonnon- ja omantunnonvapaus) käyttämisessä.” Tämä on ristiriitaista.

Suomen Perustuslain 11 §: “Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.” Päiväkodeissa ja kouluissa tapahtuva ruokarukoiluttaminen edistää tämän suhteen vain positiivista uskonnonvapautta, ei negatiivista, johon myös jokaisella on oikeus. (Positiivinen uskonnonvapaus tarkoittaa vapautta oman uskonnon harjoittamiseen. Siihen kuuluu mm. vapaus rukouksiin, omiin rituaaleihin sekä yksin että ryhmässä, oman uskonnollisen tai muun vakaumuksellisen kannan ilmaisemiseen ja vapaus kasvattaa lapsensa oman vakaumuksensa mukaisesti. Negatiivinen uskonnonvapaus on vapautta uskonnosta, vapautta olla osallistumatta mihinkään uskonnonharjoitukseen ja kuulumatta mihinkään uskonnolliseen järjestöön.)

Yhdistyneiden Kansakuntien Ihmisoikeusjulistuksen 26. Artikla, kohta 2: “Opetuksen on pyrittävä ihmishengen täyteen kehittämiseen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen vahvistamiseen. Sen on edistettävä ymmärtämystä, suvaitsevaisuutta ja ystävyyttä kaikkien kansakuntien ja kaikkien rotu- ja uskontoryhmien kesken.”

Unicefin Lasten oikeuksien Periaate 10: “Lasta tulee suojella sellaisilta toiminnoilta, jotka saattavat kasvattaa hänessä taipumuksia rodulliseen, uskonnolliseen tai muunlaiseen syrjintään. Häntä on kasvatettava ymmärtämykseen, suvaitsevaisuuteen, kansojen välisen ystävyyden, rauhan ja yleismaailmallisen veljeyden hengessä sekä täysin tietäen, että hänen tarmonsa ja kykynsä olisi saatettava palvelemaan hänen lähimmäisiään.” Miten näitä edistää koulujen nykyinen uskonnonopetus, jossa lapset jaetaan uskonnontuntien ajaksi ryhmiin perheensä uskonnollisen tai uskonnottoman vakaumuksen perusteella?

Vapaa-ajattelijain liitto on tehnyt viime vuonna kantelun lääninhallitukselle Nurmon päivähoidossa ja Kristiinankaupungin peruskoulussa tapahtuvasta ruokarukoiluttamisesta. Tuntijakoa pohtiva työryhmä on myös saanut liitolta kannanoton, jossa toivotaan tunnustuksellisen uskonnonopetuksen korvaamista esimerkiksi yleismaailmallisella etiikan opetuksella. Tietoa eri uskonnoista annettaisiin myöhemmin yhteiskuntaopin yhteydessä. Seinäjoen Vapaa-ajattelijat ry kehottaa kaikkia miettimään lasten oikeuksia sekä toimimaan niiden toteutumisen puolesta. Lapsi itse ei välttämättä osaa pitää kiinni oikeuksistaan, se on meidän tehtävämme. Katsomusten tasa-arvon ja lasten uskonnonvapauden tulee toteutua päiväkoti- ja koulumaailmasta alkaen.

Nora Luoto, puheenjohtaja

Seinäjoen Vapaa-ajattelijat ry.